Lapsissa on tulevaisuus

Aloitin ekaluokan vuonna 1991 Nummelan ala-asteella. Muistan sen edelleen hyvin. Muistan myös ala-asteen aikaiset puolitetut pyyhekumit ja opettajien lomautukset. Sisäministeri Ohisalo hetki sitten epäonnisesti twiittasi omasta lama-ajan lapsuudestaan seuraavasti:

Twiitti nostatti ansaitusti vasta väitteiden ryöpyn. Erityisesti kritiikki kohdistui "valitsi" sanan käyttöön. Suomella, kun ei ollut vaihtoehtoja. Lainaa ei saanut. 1990-luvun alun vuodet niittivät yrityksiä kuin heinää. Työttömyys ja korot oli huipussaan. Jokainen laman elänyt muistaa sen elävästi, mutta erityisesti se koetteli yrityksensä tai työpaikkansa menettäneitä.

Laman vaikutukset näkyvät edelleen; ne periytyvät sukupolvelta toiselle. Sen lisäksi nyt meidän laman ajan lasten lapset käyvät läpi korona-ajan lapsuutta. Koulusulkuja ja eristäytymistä.

Viime vuosina, jo ennen koronakriisiä, lehdissä on kirjoitettu suomalaisten mielenterveysongelmien kasvusta. Iltapäivälehdet ovat täyttyneet nuorten väkivalta uutisista. Erityisen pahasti on ruuhkautunut nuorisopsykiatrinen hoito. Koronapandemian vaikutukset tulevat entisestään lisäämään ihmisten, erityisesti nuorten ahdistusta. Mielenterveyspalveluille entistä suurempi tarve. Pula ammattilaisista on kuntatasollakin suuri, esimerkiksi meillä Veikkolassa kummassakaan koulussa ei ole tällä hetkellä koulupsykologia.

Koronapandemia myös entisestään haastaa kuntien taloutta. Paine leikata palveluista suuri. Juuri nyt on erityisen tärkeää tiedostaa kunnassa tehtävien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Kunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta lapsista ja nuorista!  Ollaan yhdessä lasten ja nuorten puolella!