Julkinen raha, julkinen vastuu.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella käyty keskustelu hankinnoista nostaa esiin tärkeän periaatteen: julkisessa päätöksenteossa ei riitä, että toimitaan muodollisesti sääntöjen mukaan. Päätösten on oltava myös läpinäkyviä ja sellaisia, että niiden perusteet voidaan uskottavasti selittää ulkopuoliselle.
Tämä korostuu erityisesti silloin, kun hankintaan liittyy päätöksentekijöiden, valmistelijoiden tai toimittajien välisiä henkilökohtaisia tai ammatillisia sidoksia.
Kyse ei ole siitä, etteikö tunnetun tai aiemmin yhteistyötä tehneen toimijan kanssa voisi koskaan tehdä sopimusta. Olennaista on, etteivät suhteet vaikuta hankinnan valmisteluun, tarjoajien kohteluun tai lopputulokseen – eikä ulkopuoliselle synny perusteltua syytä epäillä näin tapahtuneen.
Siksi merkittävissä hankinnoissa pitää lähtökohtaisesti suosia avointa kilpailua myös silloin, kun hankintalainsäädäntö ei sitä välttämättä edellytä.
Silloin kun avointa kilpailusta ei järjestetä:
Pyydetään vähintään kolme kirjallista tarjousta.
Valintaperusteet ja tarjousvertailu julkaistaan.
Sidonnaisuudet ja aiemmat olennaiset yhteistyösuhteet ilmoitetaan.
Suorahankinnan perustelut hyväksyy toinen, hankinnasta riippumaton taho.
Näillä toimintatavoilla ei suojata ainoastaan julkisia varoja. Ne suojaavat myös päätöksentekijöitä, viranhaltijoita ja palveluntuottajia epäilyiltä, joita voi syntyä riippumatta siitä, onko toimittu lain mukaisesti.
Hyvä julkinen hankinta on sellainen, jonka perustelut kestävät päivänvalon, kilpailun ja kriittisen tarkastelun.
Tätä pitää vaatia – ei siksi, että epäilisimme ihmisiä, vaan siksi, että luottamus julkisten varojen käyttöön on itsessään arvo, jota pitää aktiivisesti rakentaa ja suojella.