Soterahoituslaki rankaisee rohkeita uudistajia

Hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituksen muuttamisesta kohdistuu poikkeuksellisen raskaasti Uuteenmaahan. Alueelta leikattaisiin noin 200 miljoonaa euroa – jopa puolet koko maan leikkauksista. Tällainen linja ei ole oikeudenmukainen eikä kestävä.

Uusimaa on Suomen kasvun moottori. Väestö kasvaa täällä nopeimmin, palvelutarve lisääntyy ja väestö ikääntyy myös Uudellamaalla. Kasvun myötä palvelutarve kasvaa merkittävästi. Siksi rahoituksen tulisi perustua todelliseen palvelutarpeeseen, ei poliittisiin painotuksiin.

Esitys on ongelmallinen myös periaatteellisesti. Se rikkoo rahoitusmallin keskeistä logiikkaa: järjestelmän pitäisi kannustaa tehokkuuteen ja vastuulliseen taloudenpitoon. Nyt viesti on päinvastainen. Alueita, jotka ovat onnistuneet uudistuksessa ja pitäneet taloutensa hallinnassa, rangaistaan leikkauksilla. Tämä heikentää luottamusta koko järjestelmään ja luo vääränlaisia kannustimia tulevaisuutta ajatellen.

Hyvinvointialueiden arki osoittaa, että uudistus toimii, kun taloutta hoidetaan vastuullisesti. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella taloutta on jo sopeutettu rahoituslain edellyttämällä tavalla, samalla kun palveluja on uudistettu ja niiden saatavuutta parannettu. Talousarvioneuvotteluissa on korostettu sitä, että rajalliset resurssit kohdennetaan vaikuttavasti – erityisesti lasten, nuorten ja ikääntyneiden palveluihin.

Samalla on todettava, että hoitoonpääsy ei vielä ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla – ei Länsi-Uudellamaalla eikä HUSissa. Hoitojonojen purkamisessa on edetty, mutta työ on kesken, ja paine palvelujärjestelmää kohtaan on edelleen kova. Juuri siksi tarvitaan johdonmukaista työtä talouden tasapainottamiseksi ja palvelujen kehittämiseksi.

Samalla on todettava suoraan, että tällainen rahoituslinja heikentää kannustimia toimia vastuullisesti. On talousarvioneuvottelujen vetäjänä vaikea perustella, miksi tasapainottamistoimia pitäisi tehdä, jos lopputuloksena on se, että rahoitusta leikataan enemmän kuin niiltä alueilta, jotka eivät ole toimineet talouden tasapainottamiseksi. Nykyinen esitys näyttää palkitsevan viivyttelystä ja rankaisevan vastuullisuudesta – tämä on täysin väärä suunta.

On myös syytä korostaa vaikutuksia HUSiin. Kyse ei ole vain Uudestamaasta, vaan koko maan vaativimmasta erikoissairaanhoidosta. HUSin hallitustyössä on käynyt selväksi, että kokonaisuus on jo valmiiksi tiukasti mitoitettu. Hoitojonojen purkaminen, hoitovelan hallinta ja laadukkaan hoidon turvaaminen edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa rahoitusta. Sen heikentäminen näkyisi suoraan palveluissa ja potilasturvallisuudessa.

Vastuullinen taloudenpito on minulle keskeinen arvo. Julkista taloutta on tasapainotettava, mutta järjestelmän tulee samalla olla oikeudenmukainen ja ennakoitava sekä tukea pitkäjänteistä vastuullisuutta kaikilla alueilla. Kun alueet tekevät vaikeita sopeutuksia ja kantavat oman vastuunsa talouden tasapainottamisesta, rahoitusmallin tulee vahvistaa tätä työtä – ei heikentää sen uskottavuutta tai kannustimia.

Uudenmaan rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset on vielä mahdollista korjata. Se olisi sekä reilua että koko Suomen talouden kestävyyden ja palvelujen toimivuuden kannalta perusteltua.